Kevät alkoi olla jo pitkällä, mutta puissa ei ollut vielä lehtiä. Sain kesken automatkan puhelun, jossa minua pyydettiin toiseen työhaastatteluun. Olin juuri vienyt viimeisen muuttokuorman uudelle asunnolle. Oli hiki, tukka sekaisin ja päällä sellaiset vaatteet joita voi tavata yleensä vain ”ammattikemisteillä”. Mutta puhelimessa sanottiin, ettei se haittaa. Joten käänsin autoni ja kurvasin Tietokeskuksen pihaan.

Kun pääsin ovesta sisään, oli edessä pieni hymyilevä nainen. Hän toivotti minut tervetulleeksi ja opasti viereiseen neuvottelutilaan. Juttelimme tovin mukavia ja kävimme läpi mahdollisen työtehtävän sisältöä. Vaikka haastattelu oli nopea, koin että minut otettiin vastaan juuri sellaisena kuin olen.

Meni parisen viikkoa ja sain yhteydenoton, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi taloon. Olin tietysti täynnä iloa ja intoa. Hitto vie, sain töitä! Olin ehtinyt jo turtua työhakemusten rustaamiseen. Aloin todella vihata sitä hommaa. Iloni työpaikasta oli vilpitöntä, aitoa halua tarttua toimeen.

Ensimmäinen työpäivä vähän jännitti, mutta tuttu kaveri kyyditsi minut töihin ja kertoili samalla rennosti Tietokeskuksesta. Se hälvensi jännitystä. Seuraavaksi edessä oli kierros toimitiloissa ja epämääräinen joukko käteltäviä ihmisiä. Enhän minä nyt heidän nimiään muistanut enää vartin päästä. Ensimmäinen vaikutelma Tietokeskuksesta oli se, että Tietokeskuksessa on valtavan hyvä ilmapiiri. Ihmiset hymyilevät, kulkevat ryhdikkäästi ja ovat ystävällisiä toisilleen.

Työyhteisö vaikuttaa nyt lähes perheeltä. Puhutaanpa sisäisessä viestinnässä jopa rakkaudesta. Perhe ottaa jäsentensä erilaisuuden rikkautena ja kannustaa jatkamaan, kehittymään ja parantamaan omaa suoritusta. Perhe on tukena ja keneltä tahansa voi kysyä neuvoa. Näin uutena perheenjäsenenä arvostaa sitä valtavasti. Apua löytyy aina ja ongelmat ratkotaan tarvittaessa yhdessä.

Tietokeskus on terve työpaikka. Hurtti huumori ja sisäiset läpät kuuluvat asiaan. On hilpeää, kun käytävällä kävelee vastaan nallepukuun sonnustautunut työkaveri. Tai kun toinen työkaveri ajaa perässäsi robotilla. Tietysti se on sellaista kivaa sen tavallisen työn lomassa. Työtä Tietokeskuksessa tehdään tarkasti ja vastuullisesti. Asiakas on kingi, kuten kehitysjohtaja asian muotoili. Koko työyhteisö panostaa laadukkaaseen palveluun. Kukaan ei sano, tuo ei kuulu toimenkuvaani, vaan tekee sen mitä pitää.

Tuntuu mukavalta lähteä kasvamaan tämän yrityksen mukana. Vielä on paljon opittavaa, paljon ”hiljaista tietoa” mikä pitää sisäistää. Työtehtäviini alkaa jo muodostua rutiinia ja kokonaisuus hahmottuu melko nopein askelin. En silti lähde keulimaan, vaan otan nöyrästi vastaan neuvoja.

On ihanaa olla töissä. Mielestäni hyvän ja terveen työpaikan tunnistaa siitä, että aamulla lähtee töihin hymy huulilla, eikä se hymy hyydy päivän mittaan. Juuri sellainen työpaikka on Tietokeskus.

riku_filtterilla.jpg

Syysterveisin terveestä työpaikasta: Riku Mäkirinne/Tietokeskus Yhtiöt

Tietoa kirjoittajasta

Kirjoittaja on innokas World of Tanks taistelija, tuore absolutisti ja suhteellisen karvainen otus Turusta.

  • Jaa: